Makkaraa, kyljyksiä, paisteja, pihvejä... Ruokaa, jota suomalaisten talouksissa kuluu kesäisin kiloittain. Samaan aikaan suomalaisilla todetaan kohonneita kolesteroliarvoja, ylipainoa ja muita terveyshaittoja, jotka ovat osaksi syntyneet juuri lihaa kiduksiinsa ahtamalla. Omasta kropasta ei jakseta tai viitsitä pitää huolto. Ajatellaan, että muutama makkara viikossa on ihan
fine. Eihän se kuitenkaan niin taida olla. Mutta paasaus sikseen, jokaisella on oikeus valita ruokansa ja huolehtia kehostaan haluamallaan tavalla. Tärkeintähän on oma hyvinvointi eikä se kuinka monta makkaraa viikossa
syöt tai
olet syömättä.
Kyllä minäkin muistan ennen vegaaniksi ja kasvisruokalaijaksi siirtymistäni kuinka kesäisin grillailimme isovanhempieni pihalla milloin makkaraa ja milloin kyljyksiä. Oma kappaleeni sai aina olla melko kärtsännyt ja pinnalta rapsakka. Lihat syötiin monesti patongin, maissin, virvoitusjuomien ja erilaisten valmissalaattien kera. Aurinkosalaatti taisi viimeisinä vuosina olla yksi lemppareistani raikkaan makunsa ansiosta - se peitti ja kompensoi hyvin lihan suolaisuutta. Pitkän ja hartaan ruokailusession jälkeen olo oli kuin täyteen puhalletulla poksahtamispisteessä olevalla ilmapallolla. Jostain syystä oli kuitenkin tyytyväinen oloonsa, olihan saanut syödä mieluista ruokaa eikä sitä perinteistä makaronimössöä, joka sekin kyllä oli hyvää.
Pikkuhiljaa vuosien saatossa aloin olemaan enemmän tietoinen lihan terveysvaikutuksista ja tehotuotannosta ja siirryinkin äitini kanssa aluksi tavallisesta lihasta luomuun ja sittemmin luomusta kasvisruokailuun. Makaroni- ja kaalilaatikkoon ei enää tullutkaan jauhelihaa vaan proteiininlähteenä toimi soija. Jääkaapistamme alkoi löytymään kasvismaitoja ja -jogurtteja. Muutaman vuoden kasvisruokailun jälkeen ryhdyin vegaaniksi erään videon nähtyäni. Oli sitten kyse järkytyksestä tai mistä vain, koin, että en enää kaipaa ruokavaliooni kananmunia, viinikumeja tai rahkaa. Tällä tiellä on pysytty.
Muutamia vuosia sitten, kun maistoin ensi kertaa
tofua, olin järin järkyttynyt.
Kuka, kuka voisi syödä jotain näin pahaa vai olisiko oikeampi sana jotain näin mautonta?
En tykännyt, en sitten yhtään. Tofulautasen vieressä joulupyödässä "komeili" pikkuinen kinkku tai kalkkuna, joka sai oloni hieman etovaksi. Äitini taisi tofusta innostua silloin minua enemmän ja söi palan loppuun muiden kommenteista huolimatta. Minä itse tyydyin lihattomaan jouluun ja olin tyytyväinen.
Mielessäni mietin, että miksi liha edes pitäisi korvata jollain "lihankorvikkeella", koska en halunnut tofuni näyttävän saati sitten maistuvan lihalta. Tai en edes kaivannut mitään, jonka päälle olisi saanut puristaa sinappia reilulla kädellä.
Seuraavan kerran tofua taisin syödä vuoden parin päästä. Makuun totuttelu alkoi miedolla maustamisella ja yksinkertaisilla ruoilla. Saatoin paistaa tofua esimerkiksi raikkaan salaatin kaveriksi tai vain leivän päälle. Useat kokeilut ja mieto maku tekivät tofusta yhden lemppariproteiininlähteistäni muutaman kuukauden aikana. Mausteilla sai aikaan niin makeita kuin suolaisia ja tulisia kuin mietojakin ruokia. Tajusin myös kuinka helppokäyttöistä tofu on, sitä ei tarvinnut paistaa saati sitten lämmittää, sen saattoi siivuttaa suoraan leivän päälle rouskuvan kurkun, jäävuorisalaatin ja tomaatin kaveriksi.
Nyttemmin
tofu kuuluu ruokavaliooni viikoittain. Omaksi tofusuosikikseni on noussut vuosien saatossa suomalainen tammisaarelainen tofuyritys,
Jalotofu. Jalotofulta löytyy niin pehmeää kuin kiinteää tofua, maustettua ja maustamatontakin. Parasta Jalotofussa kuitenkin mielestäni on se, että saa tukea kotimaista melko lähelläkin sijaitsevaa yritystä sekä kaikki tofut ovat valmistettu reilun kaupan luomusoijapavuista, joiden laatua yrityksen toimitusjohtaja Stig Vesterlund on käynyt paikan päällä Brasiliassa asti tarkkailemassa. Koska kaikki tuotteet ovat myos luomua, voi valveutunutkin geenimuuntelua seuraileva ihminen hyvillä mielin lapata lautaselleen Jalotofun tofuja, koska ne kaikki ovat luonnollisesti GMO-vapaita.
Jotta päästään kuitenkin vielä tämän päivän puolella takaisin otsikkoon, suosittelen jokaista hiukankin kiinnostunutta tutustumaan
Jalotofuun. Heidän sivuiltaan löydät muun muassa kaikki valikoimissa olevat tuotteet sekä paljon tietoa tofusta ja sen valmistuksesta. Jokaisen tuotteen alta löydät myös ravintoarvot sekä ainesosaluettelot. Huomioi myös, että tofussa kolesterolia ei ole lainkaan, joten se soveltuu korkeista veriarvoista kärsiville paremmin kuin monet lihat ja perinteiset grilliruoat.
Noniin, nyt vihdoinkin asiaan! Elikkä saanen esitellä haastajan perinteisille grilliherkuille. Tässä se tulee, olkaapa hyvät! Toukokuussa myyntiin tullut Jalotofun Mieto chili-paistopala haastaa mielestäni kaikki tähän mennessä markkinoilla olleet tofut helppokäyttöisyydellään. Tofu on valmiiksi marinoitu herkullisen mausteiseksi ja pakattu oivaksi annospalaksi. Voit siis sujauttaa paketin vaikka povitaskuun piknikille lähtiessäsi, jos tiedät, että muut seuralaisistasi syövät mahdollisesti jotain muuta. Suosittelen kuitenkin pakkaamaan mukaan varmuuden vuoksi ainakin pari paistopalaa, koska voin lähes
vannoa, että tämä vie kielen mennessään vannoutuneemmaltakin lihansyöjältä, jos vain liikenet antaa maistiaisen. Voit nauttia palan suoraan grillistä ilman lisukkeita, paloitella salaatin joukkoon tai iskeä purilaisen väliin. Parasta tapaa tuskin on - tämä maistuu hyvältä miten vain!
Joko sinä olet saanut ensikosketuksen Jalotofun uutuuteen?
*HUOM. tämä ei ole maksettu mainos vaan oma rehellinen mielipiteeni tuosta huikeasta tuotteesta!*
