perjantai 24. elokuuta 2012

Kitties in Crete

Mä en osaa keksiä sanoja sille maanantaiaamulle, kun lähdin lämmin tuttipullo kourassa kohti niin rakkaiksi tulleita kisuja.. Ne oli kadonnu.. Ystävälliset ruotsalaiset kertoivat, että siivoojat oli vienyt kisut jonnekkin parempaan paikkaan kasvamaan isommiksi ja vahvemmiksi. Tein kaikkeni noiden pienten elukoiden hyväksi, ja yhtäkkiä jouduinkin vaan toteamaan etten kuule enää sitä aamuista miukunaa maidon perään enkä saa tuntea kolmea lämmintä pikkuista pentua sylissäni tuhisemassa. Sitä fiilistä ei vaan voi kuvailla.. Näiden pikkuisten kanssa vietin 1,5 viikon ajan. Toivon enemmän kun mitään muuta, että noista kasvaa vahvoja ja itsenäisiä kissoja emon puuttumisesta huolimatta.


Ekoissa kuvissa näkyvä musta-valko-oranssi kisu sai sydämeni pakahtumaan. Syy siihen oli se, että tämä yksilö oli kolmesta pennusta selvästi kaikkein pienin ja heikoin, vuotavat silmät ja nenä ja hengitysvaikeuksia. Eläinrakas luonteeni sai minut lähtemään Haniaan eläinkauppaan ostamaan kissanmaidonkorviketta ja tuttipulloa. Hinnasta en välittänyt, tärkeämpää oli saada pienelle rääpäleelle jotain mitä syödä. Pentuja oli siis ruokittu hotellilla, koska kaikki tiesivät, että niiden emo oli hylännyt ne. Pienin pennuista ei kuitenkaan ruokaa huonoimpina päivinä syönyt, mutta maito kelpasi aina hyvin, niinkin hyvin, että sehän puri innostuksissaan ja nälissään samantien pullon suuttimet rikki. Isompien pentujen kanssa tuttipullosta juominen ei onnistunut, joten niille tarjosin maitoa ihan vaan kupista. Imemisreflekti ei kuitenkaan ollut kadonnut, koska aina unilta herättyään ne alko ettimään toisiltaan tissiä, josta juoda. Aamut mulla alkoi 1,5 viikon ajan kisujen ruokinnalla ja illat päättyivät aina iltamaitoon. Pienin kisuista kasvoi mukavasti ja viimeisenä iltanamme, sunnuntaina, se jaksoi jo jopa vähän leikkiä mun avaimilla. Sai mennä hyvillä mielin nukkumaan, mutta.. :/ (loppu lukeekin alussa)

Kreetalla tuli kuitenkin tehtyä muutakin kuin vain oltua noiden söpöyksien kanssa. Kahen viikon aikana tuli käveltyä yli 100km ja kolmen ekan päivän aikana sain mahtavan kokosen rakon jalkaan. Neljäs päivä kuluikin kokonaan kävelemättä, ainostaan lähimarkettiin oli pakko mennä hedelmiä ostamaan. Kissojen aamuruokinnan ohella lähes joka aamu nautin itsetekemiäni erilaisia hedelmäsalaatteja aamupalaks ja olihan päivät myös pakko päättää yhtä hyviin annoksiin, hedelmäsalaatteihin. Haniaan matkustin lomallani kaksi kertaa (toinen reissu kissanmaidon takia) bussilla, joka maksoi ainoastaan yhteen suuntaan 2€. Haniassa oli paljon turistikauppoja ja löytyhän sieltä muutamia "tunnettuja" vaateliikkeitäkin, joista mukaan lähti bikineitä ja mekko. Pieniä kujia kierrellen sai kulumaan useita tunteja ihan hujauksessa. Hanian käyntien välillä lähdin paikallisella bussilla yhtenä päivänä omatoimisesti Elafonikseen. Kiemurtelevien vuoristoisten teiden jälkeen kahden tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin upealla rannalle. Rannalle, jossa vesi oli todella kirkasta, hiekka lähes valkoista ja erikoisuutena vaaleanpunaista hiekkaa. Ja se kaikista erikoisin asia oli se, että saarelta saarelle oli mahdollista kahlata. Lämmin tuuli puhalsi koko ajan ja kuuma hiekka poltteli varpaita. Tää oli kyl ehdottomasti yks kauneimmista rannoista, jossa oon koskaan ollut. Kaksi viikkoa kulu ihan liian nopeasti ja kylmään Suomeen palasin tänään aamuyöllä neljän aikaan. 

Anteeks tästä tosi sekavasta postauksesta! Toivottavasti saitte kuitenkin jonkunlaisen kuvan siitä millasella matkalla olin Kreetalla ja koin siis ensimmäistä kertaa elämässäni pakettimatkan. 1,5vuorokauden valvomisen jälkeen alkaa pikkuhiljaa unihiekkaa kertymään simmuihin, joten pian on aika painaa pää tyynyyn ja vetää peitto korviin! CYA LATER! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti